KEVÄT 2004      
       
 

Kun Pikkune syntyi lokakuussa 2003, meille sanottiin leikkauksen olevan todennäköisesti tammikuussa.
Kuitenkin pojan tila oli niin hyvä, ettei leikkauksella ollut kiirettä ja Helsingin päässä ei leikkausaikoja ollut, joten leikkauksen ajankohta siirtyi kokoajan. Olimme siis tavallaan kokoajan valmiudessa lähtemään leikkaukseen, mutta kuitenkin olimme niin onnekkaita, ettei meille annettu turhia hälytyksiä Helsinkiin.

Sitten huhtikuun 26. päivä saimme puhelun Helsingistä: leikkaus on reilun viikon päästä! Kyllä siinä oli oudot fiilikset.
Toisaalta oli niin helpottunut että leikkaus on nyt ennen kesälomia ja kuumia helteitä, mitkä altistavat leikkaushaavan tulehduksille. Ja eihän Samuel vielä osannut ryömiäkään, niin oli hyvä että leikkaus on ennen liikkumaan oppimista, ettei se taito sitten unohdu.
Toisaalta taas, se oli nyt edessä. Nähdä oma lapsi leikattuna ja niin pienenä. Ja olla itse niin avuton vieressä. Mutta ei sitä vielä osannut lainkaan aavistaa mitä sitä joutuisi kokemaan. Kuitenkaan me emme itkeneet missään vaiheessa, vaan olimme rauhallisin mielin ja luotimme Jumalan kantavaan huolenpitoon.

EDELLINEN  -  SEURAAVA